Leikkiä solmuilla

Kansainvälistä lapsen oikeuksien päivää vietetään joka vuosi 20. marraskuuta. Päivän viettämisellä kunnioitetaan vuonna 1989 hyväksyttyä YK:n lapsen oikeuksien sopimusta ja päivän tarkoituksena on tuoda esiin tätä sopimusta sekä herättää keskustelua lasten hyvinvointiin liittyvistä asioista meillä ja maailmalla. ( https://www.unicef.fi ) Suomessa lapsen oikeuksien päivää on vietetty vuodesta 2002 lähtien.

Yksi lapsille kuuluva ehdoton oikeus on oikeus leikkiin. Tämä oikeus on kirjattu myös YK:n sopimuksen artiklaan 31, joka takaa lapselle oikeuden lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan sekä taide- ja kulttuurielämään. Vuonna 2008 oikeus leikkiin oli Lapsen oikeuksien päivän teemana ja siihen liittyen Unisef teetti tuolloin tutkimuksen siitä, miten kuudesluokkalaiset suhtautuvat leikkiin ja liikuntaan koulussa ja vapaa-ajalla. Voit lukea tutkimuksesta ja tuloksista lisää Unisefin kotisivuilta.

Solmukas haluaa kannustaa kaikkia lapsia ja lapsenmielisiä leikkimään ja mikäs olisikaan osuvampi leikki kuin solmuleikki! Allekirjoittanut kaiveli muistojensa syövereistä esiin oman lapsuutensa välituntisuosikin, jossa ryhmänä otettiin ensin kiinni muiden leikkijöiden käsistä ja sen jälkeen yritettiin avata syntynyt "solmu". Vieläkö lienee klassikko hengissä?

Tarkat säännöt solmuleikkiin olivat jo päässeet unohtumaan, joten vaadittiin pientä selvitystyötä. Kirjaston uumenista löytyi teos nimeltä 108 leikkiä vuodelta 1977, jossa solmuleikin ohje kuuluu seuraavasti:

"Osanottajat asettuvat piiriin olkapäätä vasten kasvot keskustaa kohti. Kaikki sulkevat silmänsä ja saatuaan merkin ojentavat kätensä keskelle päin. Tarkoitus on, että kukin tarttuu molemmin käsin kahteen muuhun käteen. Kun kaikki pitävät kiinni kahdesta kädestä, saa avata silmät, ja nyt on avattava syntynyt solmu ilman, että otteita päästetään irti. Otetta voi tietenkin siirtää, jos se sattuu osumaan ranteeseen tai käsivarteen, mutta lopulta tulee kaikkien seistä piirissä ja pitää kiinni juuri niistä käsistä, joista alun perin oli saatu kiinni. Näin syntyneessä ympyrässä ehkä joku seisoo selin keskustaan ja jonkun käsivarret ovat ehkä ristissä, mutta tämä ei haittaa."

Vaihtoehtoisesti leikin voi toteuttaa myös niin, että ollaan silmät auki piirissä, otetaan käsistä kiinni ja pujottaudutaan solmuksi irrottamatta otteita. Ennakkoon on valittu yksi leikkijä, joka on mennyt solmiutumisen ajaksi muualle ja palaa sitten takaisin aukaisemaan syntyneen solmun esimerkiksi pelkästään suullisilla ohjeilla ( http://kannonkosken-kivijarven.4h.fi). Partiolaiset leikkivät tämän leikin neljää eri variaatioita suomalaisittain, ruotsalaisittain, norjalaisittain ja saksalaisittain! Tutustu tarkemmin osoitteessa https://wiki.isosten.net/wiki/Solmu.

Sellaisille leikkijöille, joille erilaisten solmujen tekeminen narusta on tuttua ja jotka osaavat solmia paljon erilaisia solmuja narulla, on olemassa leikkejä, joissa taitoa voi hyödyntää. Varsinkin partiolaisille solmuntekoleikit ja -kilpailut lienevät tuttuja. Erilaisia variaatioita taitotasoon suhteutettuna löytyy esimerkiksi siitä, kuka tai mikä joukkue tunnistaa eniten valmiiksi sidottuja solmuja tai vaikkapa siitä, kuka solmii eniten tai nopeiten erilaisia solmuja tietyssä ajassa. Solmujen teossa voi kilpailla erilaisin säännöin muun muuassa sokkona, liikeessä, yhdellä kädellä solmimalla, pareittain, viestinä, veden alla tai todella paksulla köydellä sitomalla. Seuraavassa muutama solmuleikkipoiminta kirjasta Suuri leikkikirja.



Villinorsun metsästys

Tarvittavat välineet:  narua ja tuoli


"Kaksi joukkuetta ja jokaisella leikkijällä 50 cm narua. Leikkijät ovat joukkueittain jonossa. Huoneen toisessa päässä on kummallekin joukkueelle tuoli. Johtajan annettua merkin ensimmäiset lähtevät sitomaan narunsa tuolin jalkaan. Näiden palattua sitovat toiset narunsa tähän naruun jatkoksi jne. Kun viimeinen on sitonut narunsa, hän tempaisee tuolin luokseen. Nopein joukkue voittaa. Naruja sidottaessa voidaan käyttää eri solmuja."



Oravan häntä

Leikkijöiden määrä: 7-8
Sopivin ikäryhmä: 7-11

 "Ryhmä jaetaan kahteen joukkueeseen. Kummankin joukkueen edessä seisoo "orava" selkä joukkueeseen päin. Oravalle on vyötärölle kiinnitetty narunpätkä. Johtaja kertoo onnettomasta oravasta, jonka häntä on liiasta puissa pomppimiselta katkeillut. Häntä on kovin lyhyt ja leikkijöiden pitää auttaa ja tehdä oravalle uusi pitkä häntä. (Johtaja on etukäteen piilottanut runsaasti narunpätkiä huoneeseen). Nyt joukkueet keräävät niin monta "hännänpalasta" kuin ehtivät noin kahden minuutin aikana. Sen jälkeen pätkät sidotaan hännäntynkään merimiessolmulla (sopii merimiessolmun harjoitteluun.). Se joukkue voittaa, jonka häntä on pisin."  

Solmuilla tai ilman, mukavia leikkihetkiä ja hyvää Lapsen oikeuksien päivää!

Rannekoru josefiinan solmuista

Minulta kyseltiin ohjetta erääseen rannekoruun, jonka alkuperäinen ohjelinkki Creativ Companyn kotisivuilla oli päässyt vanhentumaan. Korussa oli käytetty peräkkäisiä josefiinan solmuja (tai grönlanninsolmuja) ja se oli punottu hopeanvärisestä nahkanauhasta. Olen poistanut vanhentuneen linkin myös omasta blogistani, mutta alla olevassa ohjeessa tekniikka kuitenkin on sama, lukko vain on erilainen ja solmuissa on käytetty kolmen nauhakerroksen sijaan kahta vierekkäistä nauhaa. Vinkiksi annettakoon, että ohjetta kannattaakin rohkeasti varioida esimerkiksi vaihtamalla vaikkapa nauhan väriä ja paksuutta, sekä kokeilemalla muita materiaaleja ja kiinnityskohtaan erilaisia korulukkovaihtoehtoja.

Solmukkaan korun pituus on noin 19 senttimetriä punottuna 2 millimetrin paksuisella nahkanauhalla. Huomioithan, että jos valitset paksumman nauhan, se vaikuttaa myös korun kokonaispituuteen. Lisää tällöin siis nauhoihin pituutta, jotta koru ei jää liian lyhyeksi. Lisää pituutta materiaaliin tarvitaan myös silloin, jos haluat punoa solmut tiivisti aivan lähekkäin toisiaan.

Kuvassa näkyvään mustaan koruun tarvitset:

2 kpl nahkanauhaa, paksuus 2 mm ja pituus vähintään 120 cm
8 kpl nauhanpäitä
2 kpl välirenkaita 8 mm
4 kpl välirenkaita 6mm
1 papukaijalukko 14 mm

Ensimmäisissä kuvissa kertauksena josefiinansolmun ohje. Ohje löytyy myös tästä blogista otsikon "Merimiessolmu ja sen sukulaiset" alta, mutta siinä solmu tehdään ikään kuin peilikuvana verrattuna alla olevaan ohjeeseen. Molemmat vaihtoehdot käyvät, kunhan kaikki korun solmut tehdään aina samalla tavalla. Selvyyden vuoksi tässä ohjeessa on käytetty yhtä nauhaa, rannekoru solmeillaan kaksinkertaisella nauhalla.

Aseta kaksi nauhaa vierekkäin. Jos tarvitsen umpinaisen päädyn työtäsi varten, taita nauha kahtia (kuten kuvasssa). Kierrä vasen puoli "itsensä alle silmukaksi", eli alapuoliseksi polveksi.

Aseta oikea puoli päällimmäiseksi keskelle polvea.

Vie päällimäinen oikeanpuoleinen irtopää ensin vasemman irtopään alta ja sitten silmukan päältä ja nuolen osoittamaa reittiä takaisin oikealle puolelle vuoroin alta päältä ja alta.

Kiristä sopivaksi.

Ja sitten vaan solmuja peräkkäin rannekorun muotoon:

Taita nauhat keskeltä kahtia ja kiinnitä alustaan. Solmeile molemmat puolet kaksinkertaisena noudattaen edellisten kuvien ohjeita. Älä anna nauhojen mennä kierteelle! Jätä alun päät 2,5-3 cm mittaisiksi. Mittaa oma ranteesi ja sovita solmut oikeaan pituuteen. Mikäli teet korusta noin 19 cm mittaisen, viimeisen solmun tulisi olla noin 14 cm kohdalla. Korunpäät ja lukko vievät lopun osan pituudesta. Tarkista mitta ja katkaise nauhat.

Liimaa nauhanpäät paikalleen. Yhdistä aina kaksi nauhanpäätä yhdellä 6 mm välirenkaalla ja lopuksi vielä nämä renkaat suuremmalla 8 mm renkaalla molemmissa päissä. Kiinnitä toiseen päähän papukaijalukko.

Valmista tuli!

Helppo punoskaulakoru

Blogikirjoitteluni on jäänyt viime aikoina muiden kiireiden jalkoihin, mutta tässäpä syysiltojen askartelijoille helppo keino edelleen ajankohtaisen punoskaulakorun tekoon. Tutulla ketjupalmikolla se onnistuu supernopeasti!

Ketjupalmikkoa käytetään useissa yhteyksissä esimerkiksi köyden lyhentämiseen, eli muistathan ottaa huomioon kaulakoruakin tehdessä narun pituuden lyhenemisen. Käytin omassa esimerkissäni kengännauhaa, jonka paksuus on 6 mm ja pituus 130 cm. Pituus lyheni noin 70 cm:iin yhdeksällä silmukalla, jolloin silmukkarivin pituudeksi jäi noin 15 cm. Näillä mitoilla silmukkarivin aloituskohta on noin 27 cm nauhan päästä. Tämä korun pituus on sopiva silloin, jos päissä käytetään erillisiä nauhanpäätteitä ja lukkoa, mutta jos haluat tehdä korun päihin vain solmun, varaa lisää pituutta nauhaan sitä varten.

Ja näin se etenee:

Kiintopäähän yläpuolinen polvi ja irtopäähän silmukka.

Silmukka pujotetaan yläpuolelta läpi.

Kiristetään vetämällä pujotetusta silmukasta.

Jatketaan toistamalla edellisiä vaiheita niin, että pujotetaan silmukka alapuolelta.

Kun ketju on tarpeeksi pitkä, päätä se tuomalla irtopää läpi alapuolelta ja kiristämällä.

Solmi nauhojen päät tai lisää lukko.

Erilaisen version korusta saa käyttämällä muita materiaaleja, kuten vaikkapa paksua nahkanauhaa, tai myös katkaisemalla nauha heti silmukkarivin päistä ja lisäämällä nauhanpäät ja loppuosaan koruketjua.

Perinnepunonnat modernissa muodossa

Tutut perinteiset tuohityöt ja kahvipussipunonnat ovat kasvattaneet selkeästi suosiotaan viimeaikoina ja usein modernisoidussa muodossa. Kahvipusseista tehdyt kassit vilkkuvatkin yhä useamman olalla.

Punomalla voit valmistaa kassien lisäksi esimerkiksi erilaisia koreja moneen tarkoitukseen. Punominen itsessään on myös erittäin hauskaa puuhaa, tässä muutama ohje (kts. linkit).

HAMK:n CuRec-verkkolehti
Punomo

Ruutupunontaa

Kahvipussipunonnasta löytyy myös kirjallisuutta. Kokeile Seija Saarisen "Kahvipussin uusi ulottuvuus" -kirjaa tai Sirpa Kontio-Nikaman "Kahvipussin uusi elämä" -teoksen ohjeita. Saarisen ohjeita mukaillen saat aikaiseksi hienon iltalaukun!

www.mtv.fi

Ekologiselle sisustajalle on tarjolla myös valmiina punottuja tuotteita. Anna Nygård valmistaa sisustuskoreja ja muita sisustustuotteita sälekaihtimista ja tuotteilla on Design from Finland -merkki. Verso Designilta löytyy koreja perinteisesti lastuista valmistettuna.

Verso Design

Kierrätysnahasta valmistettuja designkoreja ja laukkuja löytyy myös Katja Mustaniemen tuotannosta.

Sidontataidetta

Suomen maasta löytyy eräs henkilö, joka elättää itsensä kokonaan tekemällä solmuja! Hän on köysitaiteilija Tiina "Tinttu" Henttonen Helsingistä. Henttonen on työskennellyt jo kymmenen vuotta solmujen ja sitomisen parissa ja käyttää vanhoja Japanilaisia menetelmiä. Hän hyödyntää ammatissaan myös valokuvaajan osaamisensa ja kuvaa asiakkaitaan sidottuina.

Helsingin Sanomien artikkelissa hän kertoo, että innostus sitomiseen heräsi aikoinaan ystävän järjestämästä näytöksestä, jossa hän työskenteli meikkaajana. Koska Suomesta ei löytynyt alan opetusta, Henttonen päätyi useaksi vuodeksi Japaniin sitojamestareiden oppiin. Japanissa solmujen tekemisellä ja sitomisella on historiassa pitkät perinteet ja jo samurait käyttivät tekniikoita vangitsemiseen. Klaaneilla oli myös satoja omia sidontatekniikoita, jotka siirrettiin eteenpäin seuraavalle sukupolvelle.

Sitominen eli bondage liitetään usein sadomasokistiseen erotiikkaan, mutta Henttonen kertoo, että siitä ei ole kyse hänen työssään, vaan ennemminkin visuaalisuudesta ja kauneudesta. Kauniita kuvia ja esimerkkejä Henttosen taiteesta löytyy esimerkiksi hänen Facebook-sivultaan. Henttosen tekemiä solmuja on nähty jo monien julkkisten yllä ja muun muassa Minna Parikan kengissä. Vilahtaapa hänen taidettaan myös Jonna Tervomaan Minä toivon -videossa! Käy katsomassa.

Japanilaisessa sitomisperinteessä lienee omat nimityksensä kullekin solmulle, mutta jos lähestytään asiaa länsimaisen solmeiluperinteen kautta, ovat mallit saaneet ylleen mm. ainakin kerrattuja grönlanninsolmuja (tai josefiinansolmuja):

Nimi kuin nimi, solmut taipuvat kauniiksi taiteeksi!

Merimiessolmu ja sen sukulaiset

Merimiessolmu on yksi tunnetuimmista sidontasolmuista ja sitä saatetaan nimittää eri yhteyksissä erilaisilla nimillä ja jopa virheellisilläkin nimityksillä. On olemassa muita solmuja, jotka muistuttavat merimiessolmua ja ne kaikki on melko helppo sotkea keskenään. Solmukas kokosi yhteen muutamia näistä, jotta eroavaisuudet olisi helpompi nähdä. Useimpia solmuja voidaan käyttää sekä kytkysolmuina, eli kahden köyden yhteenliittämiseen, että sidontasolmuina moniin tarkoituksiin.

Ethän käytä ainestoa muualla julkisesti ilman lupaa, kiitos!

1. MERIMIESSOLMU (Square knot, Reef knot)

• Kuuluu sidontasolmuihin
• Käytetään narun tai köyden kiinnittämiseksi esineen ympärille, esimerkiksi nyyttien tai pakettien     narujen solmimiseen
• Kutsutaan myös reivisolmuksi, sillä sitä käytetään myös reivaamiseen, eli purjeen vähentämiseen huonossa säässä (sidotaan kokoon käärityn purjeen ympärille)
• Helppo tehdä ja avata
• Täytyy kiristää jotain pintaa vasten
• Rakenne sama, kuin makrameetekniikassa kaksoistasosolmulla 

  2. VETOSILMUKALLINEN MERIMIESSOLMU

• Nopeasti avattava versio merimiessolmusta
• Solmittaessa varmistettava, että irtopää on tarpeeksi pitkä silmukkaa varten
• Voidaan avata vetämällä silmukan lyhyestä päästä 

3. ÄMMÄNSOLMU (Granny knot)

• Väärin solmittu versio merimiessolmusta
• Ei yhtä pitävä kuin merimiessolmu, vaan saattaa jumiutua ja luistaa -suosi siis merimiessolmua! 

4. VARKAAN SOLMU (Thief knot)

• Epätavallinen sidontasolmu, käytetään narun kiinnittämiseksi esineen ympärille
• Pitää paljon huonommin kuin merimiessolmu
• Solmu juontaa nimensä menneiltä ajoilta, jolloin merenkävijät käyttivät sitä turvatakseen merimiessäkkinsä. Jos varas vei säkistä jotain, hän sitoi säkin todennäköisesti vain merimiessolmulla ja paljastaisi käyntinsä.

5. KIRURGINSOLMU (Surgeon's knot)

• Kirurgien omepleissa käyttämä sidontasolmu, joka toimii myös kytkysolmuna
• Ei sovellu kumiköyteen tai eripaksuisiin köysiin
• Voidaan solmia myös kimpun ympärille
• Jos materiaali on liukas, voidaan sidontapäät pujottaa myös kierteelle (ei vain aloitus). Kalastajat käyttävät kierteisempää versiota siimoissa.

6. GRÖNLANNIN SOLMU tai JOSEFIINAN SOLMU ( Carrick bend / Josephine's knot)

• Kytkysolmu, jota käytään liittämään yhteen samanpaksuisia tai lähes samanpaksuisia köysiä/naruja
• Soveltuu paksuihinkin köysiin
• Kuormittuessa muuttaa muotoaan, mutta ei jumiinnu
• Höllenee helposti
• Sopii myös koristeelliseksi sidontasolmuksi
• Kutsutaan eri yhteyksissä eri nimellä: makrameessa, neulonnassa ja kiinalaisessa solmeilussa tämä solmu tunnetaan josefiinan solmuna, jolloin se tehdään useimmiten myös kaksinkertaiseksi. Merenkulussa ja joissakin muissa yhteyksissä grönlanninsolmuna.

Kiristettäessä irtopäät kääntyvät toiseen suuntaan.

Merimiessolmu, ämmänsolmu, varkaan solmu ja grönlanninsolmu ovat selkeästi sukulaisia!

Lähteet

Olliffe: Parhaat solmut
Pawson: SOLMUT, suuri solmukirja
Ashley Book of Knots