Punottu joulupallo kierrätysmateriaalista

Keräsin hiljattain talteen seinän tapetoinnista ylijääneitä tapettisuikaleita ajatuksenani kokeilla sitä johonkin askartelutarkoituksiin. Tapetti on sen verran sitkeää ja jämäkkää materiaalia, että arvelin sen soveltuvan hyvin myös punontaan ja näin ollen hukkamateriaalista syntyikin tällä kertaa punottuja joulukuusenkoristeita.

Tekniikkana on tuohipunonta ja yksi tuohipunonnan perinteinen ja ikiaikainen tuohityö. Kyseessä on tuohipallo eli tuohikoppi, ropo tai rapapalli. Kalastajat käyttivät aikoinaan tuohinauhoista punottuja palloja verkkojen kohoina ja myös verkkojen painoina siten, että pallot oli täytetty kivillä. Pallo saatettiin muissakin yhteyksissä täyttää pienillä kivillä tai muutamalla herneellä tai pavulla, jolloin siitä liikuteltaessa lähti ääntä. Heleä-ääninen pallo toimi pienten lasten helistimenä ja perinteisesti palloja on käytetty nykypäiviin saakka rytmisoittimina. Koristeellisen ulkonäkönsä ansioista tuohipalloja käytetään lisäksi  mm. koruissa ja pallosta voi valmistaa vaikkapa avaimenperän.

Otin tuohipallon ohjeen Sven E. Linqvistin kirjasta Miten tehdään tuohitöitä. Tuohipallo punotaan perinteisesti vahvistettuna eli kaksinkertaisena punoksena, jolloin nauhan koko on noin 30 x leveys. Eli jos nauhan leveys on esimerkiksi 2,5 cm, niin pituuden täytyy olla vähintään 75 cm. Nauhan leveydellä säädellään pallon kokoa. Punoin omat tapettipalloni kuitenkin vain yhteen kertaan, jolloin nauhan pituus voi olla hieman lyhyempi. Leikkasin 2,5 cm leveää nauhaa, jonka pituus oli noin 54 cm, ja punonta onnistui ihan hyvin. Tämän kokoisilla nauhoilla valmiin pallon halkaisijaksi tuli noin 6 cm. Punonnan opettelu saattaa aluksi vaatia hieman sitkeyttä, mutta sitkeyshän tunnetusti palkitaan!

Taita molemmat nauhat keskeltä 90 asteen kulmaan siten, että lähtötilanteessa tapetin kuviollinen puoli on päällä ja toinen puoli kiertyy alakautta kulmaksi.

Nosta alle taitettu puoli yläkautta toiselle puolelle (kuvassa alhaalta ylöspäin) 90 asteen kulmaan niin, että siitäkin tulee näkyviin tapetin kuviopinta.

Aseta syntyneet kaksi kulmaa vierekkäin w-kirjaimen muotoon, oikealla puolella oleva kulma päällimäiseksi. Pallo punotaan käyttäen kaikkia neljää nauhanpäätä. Tässä vaiheessa voi halutessaan laittaa liimaa keskelle numero kakkosen ja kolmosen risteyskohtaan nauhojen väliin.

Vie oikealla laitimmaisena oleva nauha nro 4 seuraavana vieressä olevan nauhan nro 3 alta vasemmalle puolelle.

Seuraavaksi vie vasemmalla laitimmaisena oleva nauha nro 1 ensin vieressä olevan nauhan (nro 2) yli ja sitten nauhan nro 4:n alta oikealle nro 3:n viereen.

Tässä vaiheessa pallon kupera muoto alkaa hahmottua ja aloituskohtaan muodostuvat "korvakkeet". Pidä huoli, että korvakkeet eivät kiristy liian tiukalle, niitä tarvitaan vielä lopetusvaiheessa.

Tee edellä mainitut punonnan vaiheet (kuvat neljä ja viisi) vielä kaksi kertaa, eli vie kaksi kertaa vuorotellen laitimmaiset nauhat puolelta toiselle. Pallon pitäisi näyttää tältä, neliömäiset sivut alkavat hahmottua. Jos haluat palloon narun ripustusta varten, se kannattaa asettaa paikoilleen tässä vaiheessa sisäpuolelta käsin.

Jatka niin, että pujota nyt oikealla laitimmaisena oleva nauha saman puolen korvakkeeseen ja viereinen nauha sen yli seuraavaan punoksen ruutuun. Pujota sitten edelleen seuraava nauha -ei laitimmainen- vasempaan korvakkeeseen ja sitten laitimmaisena vasemmalla oleva nauha edellisen korvakkeeseen pujotetun nauhan yli seuraavaan punoksen ruutuun. Katkaise ja tarvittaessa liimaa nauhojen päät punokseen siististi. Mikäli nauhoihin jää reilusti ylimääräistä pituutta, päät voi pujotella pidemmällekin seuraten punosta ja tehdä rakenteesta kaksinkertaisen.

Ripusta pallot roikkumaan kuuseen tai käytä mieleisenäsi koristeena muulla tavalla.

Kokeile erilaisia tapetteja!

Lähteet:

http://www.kuudesaisti.net/artikkelit/tuohesta-on-moneksi
http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/puisia-leluja-kesaan/2094290

Leikkiä solmuilla

Kansainvälistä lapsen oikeuksien päivää vietetään joka vuosi 20. marraskuuta. Päivän viettämisellä kunnioitetaan vuonna 1989 hyväksyttyä YK:n lapsen oikeuksien sopimusta ja päivän tarkoituksena on tuoda esiin tätä sopimusta sekä herättää keskustelua lasten hyvinvointiin liittyvistä asioista meillä ja maailmalla. ( https://www.unicef.fi ) Suomessa lapsen oikeuksien päivää on vietetty vuodesta 2002 lähtien.

Yksi lapsille kuuluva ehdoton oikeus on oikeus leikkiin. Tämä oikeus on kirjattu myös YK:n sopimuksen artiklaan 31, joka takaa lapselle oikeuden lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan sekä taide- ja kulttuurielämään. Vuonna 2008 oikeus leikkiin oli Lapsen oikeuksien päivän teemana ja siihen liittyen Unisef teetti tuolloin tutkimuksen siitä, miten kuudesluokkalaiset suhtautuvat leikkiin ja liikuntaan koulussa ja vapaa-ajalla. Voit lukea tutkimuksesta ja tuloksista lisää Unisefin kotisivuilta.

Solmukas haluaa kannustaa kaikkia lapsia ja lapsenmielisiä leikkimään ja mikäs olisikaan osuvampi leikki kuin solmuleikki! Allekirjoittanut kaiveli muistojensa syövereistä esiin oman lapsuutensa välituntisuosikin, jossa ryhmänä otettiin ensin kiinni muiden leikkijöiden käsistä ja sen jälkeen yritettiin avata syntynyt "solmu". Vieläkö lienee klassikko hengissä?

Tarkat säännöt solmuleikkiin olivat jo päässeet unohtumaan, joten vaadittiin pientä selvitystyötä. Kirjaston uumenista löytyi teos nimeltä 108 leikkiä vuodelta 1977, jossa solmuleikin ohje kuuluu seuraavasti:

"Osanottajat asettuvat piiriin olkapäätä vasten kasvot keskustaa kohti. Kaikki sulkevat silmänsä ja saatuaan merkin ojentavat kätensä keskelle päin. Tarkoitus on, että kukin tarttuu molemmin käsin kahteen muuhun käteen. Kun kaikki pitävät kiinni kahdesta kädestä, saa avata silmät, ja nyt on avattava syntynyt solmu ilman, että otteita päästetään irti. Otetta voi tietenkin siirtää, jos se sattuu osumaan ranteeseen tai käsivarteen, mutta lopulta tulee kaikkien seistä piirissä ja pitää kiinni juuri niistä käsistä, joista alun perin oli saatu kiinni. Näin syntyneessä ympyrässä ehkä joku seisoo selin keskustaan ja jonkun käsivarret ovat ehkä ristissä, mutta tämä ei haittaa."

Vaihtoehtoisesti leikin voi toteuttaa myös niin, että ollaan silmät auki piirissä, otetaan käsistä kiinni ja pujottaudutaan solmuksi irrottamatta otteita. Ennakkoon on valittu yksi leikkijä, joka on mennyt solmiutumisen ajaksi muualle ja palaa sitten takaisin aukaisemaan syntyneen solmun esimerkiksi pelkästään suullisilla ohjeilla ( http://kannonkosken-kivijarven.4h.fi). Partiolaiset leikkivät tämän leikin neljää eri variaatioita suomalaisittain, ruotsalaisittain, norjalaisittain ja saksalaisittain! Tutustu tarkemmin osoitteessa https://wiki.isosten.net/wiki/Solmu.

Sellaisille leikkijöille, joille erilaisten solmujen tekeminen narusta on tuttua ja jotka osaavat solmia paljon erilaisia solmuja narulla, on olemassa leikkejä, joissa taitoa voi hyödyntää. Varsinkin partiolaisille solmuntekoleikit ja -kilpailut lienevät tuttuja. Erilaisia variaatioita taitotasoon suhteutettuna löytyy esimerkiksi siitä, kuka tai mikä joukkue tunnistaa eniten valmiiksi sidottuja solmuja tai vaikkapa siitä, kuka solmii eniten tai nopeiten erilaisia solmuja tietyssä ajassa. Solmujen teossa voi kilpailla erilaisin säännöin muun muuassa sokkona, liikeessä, yhdellä kädellä solmimalla, pareittain, viestinä, veden alla tai todella paksulla köydellä sitomalla. Seuraavassa muutama solmuleikkipoiminta kirjasta Suuri leikkikirja.



Villinorsun metsästys

Tarvittavat välineet:  narua ja tuoli


"Kaksi joukkuetta ja jokaisella leikkijällä 50 cm narua. Leikkijät ovat joukkueittain jonossa. Huoneen toisessa päässä on kummallekin joukkueelle tuoli. Johtajan annettua merkin ensimmäiset lähtevät sitomaan narunsa tuolin jalkaan. Näiden palattua sitovat toiset narunsa tähän naruun jatkoksi jne. Kun viimeinen on sitonut narunsa, hän tempaisee tuolin luokseen. Nopein joukkue voittaa. Naruja sidottaessa voidaan käyttää eri solmuja."



Oravan häntä

Leikkijöiden määrä: 7-8
Sopivin ikäryhmä: 7-11

 "Ryhmä jaetaan kahteen joukkueeseen. Kummankin joukkueen edessä seisoo "orava" selkä joukkueeseen päin. Oravalle on vyötärölle kiinnitetty narunpätkä. Johtaja kertoo onnettomasta oravasta, jonka häntä on liiasta puissa pomppimiselta katkeillut. Häntä on kovin lyhyt ja leikkijöiden pitää auttaa ja tehdä oravalle uusi pitkä häntä. (Johtaja on etukäteen piilottanut runsaasti narunpätkiä huoneeseen). Nyt joukkueet keräävät niin monta "hännänpalasta" kuin ehtivät noin kahden minuutin aikana. Sen jälkeen pätkät sidotaan hännäntynkään merimiessolmulla (sopii merimiessolmun harjoitteluun.). Se joukkue voittaa, jonka häntä on pisin."  

Solmuilla tai ilman, mukavia leikkihetkiä ja hyvää Lapsen oikeuksien päivää!

Rannekoru josefiinan solmuista

Minulta kyseltiin ohjetta erääseen rannekoruun, jonka alkuperäinen ohjelinkki Creativ Companyn kotisivuilla oli päässyt vanhentumaan. Korussa oli käytetty peräkkäisiä josefiinan solmuja (tai grönlanninsolmuja) ja se oli punottu hopeanvärisestä nahkanauhasta. Olen poistanut vanhentuneen linkin myös omasta blogistani, mutta alla olevassa ohjeessa tekniikka kuitenkin on sama, lukko vain on erilainen ja solmuissa on käytetty kolmen nauhakerroksen sijaan kahta vierekkäistä nauhaa. Vinkiksi annettakoon, että ohjetta kannattaakin rohkeasti varioida esimerkiksi vaihtamalla vaikkapa nauhan väriä ja paksuutta, sekä kokeilemalla muita materiaaleja ja kiinnityskohtaan erilaisia korulukkovaihtoehtoja.

Solmukkaan korun pituus on noin 19 senttimetriä punottuna 2 millimetrin paksuisella nahkanauhalla. Huomioithan, että jos valitset paksumman nauhan, se vaikuttaa myös korun kokonaispituuteen. Lisää tällöin siis nauhoihin pituutta, jotta koru ei jää liian lyhyeksi. Lisää pituutta materiaaliin tarvitaan myös silloin, jos haluat punoa solmut tiivisti aivan lähekkäin toisiaan.

Kuvassa näkyvään mustaan koruun tarvitset:

2 kpl nahkanauhaa, paksuus 2 mm ja pituus vähintään 120 cm
8 kpl nauhanpäitä
2 kpl välirenkaita 8 mm
4 kpl välirenkaita 6mm
1 papukaijalukko 14 mm

Ensimmäisissä kuvissa kertauksena josefiinansolmun ohje. Ohje löytyy myös tästä blogista otsikon "Merimiessolmu ja sen sukulaiset" alta, mutta siinä solmu tehdään ikään kuin peilikuvana verrattuna alla olevaan ohjeeseen. Molemmat vaihtoehdot käyvät, kunhan kaikki korun solmut tehdään aina samalla tavalla. Selvyyden vuoksi tässä ohjeessa on käytetty yhtä nauhaa, rannekoru solmeillaan kaksinkertaisella nauhalla.

Aseta kaksi nauhaa vierekkäin. Jos tarvitsen umpinaisen päädyn työtäsi varten, taita nauha kahtia (kuten kuvasssa). Kierrä vasen puoli "itsensä alle silmukaksi", eli alapuoliseksi polveksi.

Aseta oikea puoli päällimmäiseksi keskelle polvea.

Vie päällimäinen oikeanpuoleinen irtopää ensin vasemman irtopään alta ja sitten silmukan päältä ja nuolen osoittamaa reittiä takaisin oikealle puolelle vuoroin alta päältä ja alta.

Kiristä sopivaksi.

Ja sitten vaan solmuja peräkkäin rannekorun muotoon:

Taita nauhat keskeltä kahtia ja kiinnitä alustaan. Solmeile molemmat puolet kaksinkertaisena noudattaen edellisten kuvien ohjeita. Älä anna nauhojen mennä kierteelle! Jätä alun päät 2,5-3 cm mittaisiksi. Mittaa oma ranteesi ja sovita solmut oikeaan pituuteen. Mikäli teet korusta noin 19 cm mittaisen, viimeisen solmun tulisi olla noin 14 cm kohdalla. Korunpäät ja lukko vievät lopun osan pituudesta. Tarkista mitta ja katkaise nauhat.

Liimaa nauhanpäät paikalleen. Yhdistä aina kaksi nauhanpäätä yhdellä 6 mm välirenkaalla ja lopuksi vielä nämä renkaat suuremmalla 8 mm renkaalla molemmissa päissä. Kiinnitä toiseen päähän papukaijalukko.

Valmista tuli!

Helppo punoskaulakoru

Blogikirjoitteluni on jäänyt viime aikoina muiden kiireiden jalkoihin, mutta tässäpä syysiltojen askartelijoille helppo keino edelleen ajankohtaisen punoskaulakorun tekoon. Tutulla ketjupalmikolla se onnistuu supernopeasti!

Ketjupalmikkoa käytetään useissa yhteyksissä esimerkiksi köyden lyhentämiseen, eli muistathan ottaa huomioon kaulakoruakin tehdessä narun pituuden lyhenemisen. Käytin omassa esimerkissäni kengännauhaa, jonka paksuus on 6 mm ja pituus 130 cm. Pituus lyheni noin 70 cm:iin yhdeksällä silmukalla, jolloin silmukkarivin pituudeksi jäi noin 15 cm. Näillä mitoilla silmukkarivin aloituskohta on noin 27 cm nauhan päästä. Tämä korun pituus on sopiva silloin, jos päissä käytetään erillisiä nauhanpäätteitä ja lukkoa, mutta jos haluat tehdä korun päihin vain solmun, varaa lisää pituutta nauhaan sitä varten.

Ja näin se etenee:

Kiintopäähän yläpuolinen polvi ja irtopäähän silmukka.

Silmukka pujotetaan yläpuolelta läpi.

Kiristetään vetämällä pujotetusta silmukasta.

Jatketaan toistamalla edellisiä vaiheita niin, että pujotetaan silmukka alapuolelta.

Kun ketju on tarpeeksi pitkä, päätä se tuomalla irtopää läpi alapuolelta ja kiristämällä.

Solmi nauhojen päät tai lisää lukko.

Erilaisen version korusta saa käyttämällä muita materiaaleja, kuten vaikkapa paksua nahkanauhaa, tai myös katkaisemalla nauha heti silmukkarivin päistä ja lisäämällä nauhanpäät ja loppuosaan koruketjua.

Perinnepunonnat modernissa muodossa

Tutut perinteiset tuohityöt ja kahvipussipunonnat ovat kasvattaneet selkeästi suosiotaan viimeaikoina ja usein modernisoidussa muodossa. Kahvipusseista tehdyt kassit vilkkuvatkin yhä useamman olalla.

Punomalla voit valmistaa kassien lisäksi esimerkiksi erilaisia koreja moneen tarkoitukseen. Punominen itsessään on myös erittäin hauskaa puuhaa, tässä muutama ohje (kts. linkit).

HAMK:n CuRec-verkkolehti
Punomo

Ruutupunontaa

Kahvipussipunonnasta löytyy myös kirjallisuutta. Kokeile Seija Saarisen "Kahvipussin uusi ulottuvuus" -kirjaa tai Sirpa Kontio-Nikaman "Kahvipussin uusi elämä" -teoksen ohjeita. Saarisen ohjeita mukaillen saat aikaiseksi hienon iltalaukun!

www.mtv.fi

Ekologiselle sisustajalle on tarjolla myös valmiina punottuja tuotteita. Anna Nygård valmistaa sisustuskoreja ja muita sisustustuotteita sälekaihtimista ja tuotteilla on Design from Finland -merkki. Verso Designilta löytyy koreja perinteisesti lastuista valmistettuna.

Verso Design

Kierrätysnahasta valmistettuja designkoreja ja laukkuja löytyy myös Katja Mustaniemen tuotannosta.

Sidontataidetta

Suomen maasta löytyy eräs henkilö, joka elättää itsensä kokonaan tekemällä solmuja! Hän on köysitaiteilija Tiina "Tinttu" Henttonen Helsingistä. Henttonen on työskennellyt jo kymmenen vuotta solmujen ja sitomisen parissa ja käyttää vanhoja Japanilaisia menetelmiä. Hän hyödyntää ammatissaan myös valokuvaajan osaamisensa ja kuvaa asiakkaitaan sidottuina.

Helsingin Sanomien artikkelissa hän kertoo, että innostus sitomiseen heräsi aikoinaan ystävän järjestämästä näytöksestä, jossa hän työskenteli meikkaajana. Koska Suomesta ei löytynyt alan opetusta, Henttonen päätyi useaksi vuodeksi Japaniin sitojamestareiden oppiin. Japanissa solmujen tekemisellä ja sitomisella on historiassa pitkät perinteet ja jo samurait käyttivät tekniikoita vangitsemiseen. Klaaneilla oli myös satoja omia sidontatekniikoita, jotka siirrettiin eteenpäin seuraavalle sukupolvelle.

Sitominen eli bondage liitetään usein sadomasokistiseen erotiikkaan, mutta Henttonen kertoo, että siitä ei ole kyse hänen työssään, vaan ennemminkin visuaalisuudesta ja kauneudesta. Kauniita kuvia ja esimerkkejä Henttosen taiteesta löytyy esimerkiksi hänen Facebook-sivultaan. Henttosen tekemiä solmuja on nähty jo monien julkkisten yllä ja muun muassa Minna Parikan kengissä. Vilahtaapa hänen taidettaan myös Jonna Tervomaan Minä toivon -videossa! Käy katsomassa.

Japanilaisessa sitomisperinteessä lienee omat nimityksensä kullekin solmulle, mutta jos lähestytään asiaa länsimaisen solmeiluperinteen kautta, ovat mallit saaneet ylleen mm. ainakin kerrattuja grönlanninsolmuja (tai josefiinansolmuja):

Nimi kuin nimi, solmut taipuvat kauniiksi taiteeksi!